Kitaristit tietävät paljon instrumenteistaan - tekniikat, kielet, laulu jne., mutta monet kitaristit eivät tiedä kitaran historiaa. Se on ymmärrettävää, koska monien mielestä tämä ei auta yhtään kitaransoittoa. On kuitenkin hyödyllistä tietää kaikki koneesta – myös historia.
Kitaran historia on kiistanalainen aihe, koska kitarasta ja sen tarkasta ilmestymisajasta ei ole konkreettisia faktoja. Kuitenkin tiedetään, että kitarat tai vastaavat soittimet ovat olleet olemassa yli 5000 vuotta. Kokonaisia kirjoja voidaan kirjoittaa kitaran historiasta, joten tässä artikkelissa tarkastellaan vain kitaran kehittymisen aikajanaa.
1400 eKr.: Heettiläiset soittavat kitaraa muistuttavaa nelikielistä instrumenttia. Tällä nelikielisellä soittimella oli sileät, kaarevat sivut, vähän kuin nykyisellä kitaralla. Myös tähän aikaan kreikkalaiset tuottivat samanlaisen instrumentin, jota roomalaiset muunsivat ja joka tuli tunnetuksi nimellä cithara.
o Vuoteen 1200 mennessä: Harpuja oli kahdenlaisia. Yksi tyyppi tunnettiin marokkolaisena kitarana (Moriska-kitara). Tässä kitarassa oli leveä otelauta, pyöristetty takaosa ja useita akustisia reikiä. Kitaratyyppi oli latinalainen kitara (Latin Guitar). Latinalainen kitara kuulosti enemmän nykyiseltä kitaralta, jolla oli kapeampi kaula ja vain yksi ääniaukko.
1500-luvun loppu: Uusi kitara, nimeltään vihuela, kehitettiin kahdesta mainitusta kitaratyypistä. Vihuela oli latinalaisten ja marokkolaisten kitaroiden suuri kaksikielinen soitin, pidempi kaula ja kymmenen tai yksitoista nauhaa. Portugalilaiset ja espanjalaiset tuomioistuimet pitivät vihuelaa parempana kuin mitä tahansa muuta instrumenttia noin 200 vuoden ajan.
o 1600-luvun lopulle asti: vihuela ja toinen soitin, oud, olivat suositumpia kuin kitara. Tämä muuttui, kun oudin suosio laski, koska siinä oli paljon jousia ja sitä oli erittäin vaikea soittaa ja virittää. Vihuela korvattiin tietysti tuolloin neljällä ja viidellä kitaralla. Neljässä kitarassa on tietysti seitsemän kieltä – yksi korkea kieli ja kolme muuta kieliparia – kun taas viidessä kitarassa on yhdeksän kieltä – yksi korkea ja neljä muuta kieliparia. Jotkut uskovat, että kitaran suosion syynä oli viidennen syklin lisääminen 1500-luvulla, mikä antoi kitaralle enemmän joustavuutta.
o 1800-luvun alussa jKr: joissakin kitarassa käytettiin tuuletintukia äänipaneelin alla ja kuusi kieltä ilmestyi (kuten moderni kitara). Kaula (joka nostettiin), otelauta (jossa käytettiin eebenpuuta tai ruusupuuta) ja viritystapit (jotka korvattiin konevirityslaitteistolla) vaihdettiin myös tänä aikana. Tällaiset kitarat ovat samanlaisia kuin varhaisklassiset kitarat.
o 1800-luvun lopulla: Antonio Torres Jurado -niminen mies muutti dramaattisesti kitaraa parantamalla kitaran tukia. Tämä mahdollisti jopa seitsemän tuen leviämisen tuulettimena soundboardin alle. Lisäksi rungon koko ja kaulan leveys kasvoivat merkittävästi. Juradon parannusten seurauksena kitaralla oli suurempi vaste ja äänenvoimakkuus. Juradon työ mahdollistaa sen, että kitara täytti sekä sooloesittäjän että konserttilavan vaatimukset.
o Nykyhetki: Moderni kitaramme on käytännössä sama kuin Juradon valmistama kitara.
Kuten aiemmin sanoin, tämä on vain lyhyt johdatus kitaroiden kiehtovaan historiaan. Jos haluat lisätietoja tietyistä kitaratyypeistä, kuten akustisten, sähkökitaroiden tai kitaroiden historiasta, voit tutustua artikkeleihimme ”Akustinen kitara”, ”Sähkökitara” ja ”Basskitara”.