Jazz on amerikkalainen taiteen muoto, jonka juuret ovat 1800-luvulla. 1900-luvun alussa taidemuoto kukoisti instrumentaalimusiikkina Etelä-Yhdysvalloissa, erityisesti Mississippi-joen varrella ja erityisesti New Orleansissa, Louisianassa.
New Orleansin instrumentaalijazzin varhaiset yhdistelmät koostuivat erilaisista instrumenteista. Suurimmaksi osaksi nämä varhaiset jazz-yhtyeet koostuivat yleensä trumpetista, klarinetista, pasuunasta, tuubasta ja rummuista. Tästä instrumentaatiosta tuli ”dixieland”-yhdistelmä, joka kulki Mississippi-jokea pitkin Chicagoon, jossa musiikkia suosittelivat jazz-suuret kuten Louis Armstrong.
Dixieland-komboja voidaan pitää ryhminä, jotka soittavat ”polyfonista” improvisaatiomusiikkia. Jokainen instrumentti on riippumaton kaikista muista soittimista, ja jokainen pelaaja luo erilliset musiikilliset improvisaatiot, jotka perustuvat päivän suosittuihin melodioihin tai ”sävelmiin”.
Näiden varhaisten jazzyhdistelmien soittajilla oli jokaisella oma roolinsa ryhmässä. Hän luotti trumpetin soittajan välittämään kappaleen melodian, kun taas klarinetti improvisoi monimutkaisia linjoja hänen yläpuolellaan. Pasuunan soittajien tehtävänä oli improvisoida tai ”täyttää” keskirekisteri linjoilla ja nuoteilla, jotka olivat välttämättömiä itse kappaleen sointuvaihdoksille. Tuubisti (tai basisti) asettaa yleensä jokaisen sointujen juurisävelet (ja 5ths) kunkin askeleen 1 ja 3 tahdille. Tuuba toimi yhtyeen harmonisena ankkurina. Lopuksi rumpaleiden tehtävänä oli pitää kaikki yhdessä pitäen tasaista rytmiä koko kappaleen ajan.
Jazz-musiikin kehittyessä 1940- ja 1950-luvuilla jazz-kombo-instrumentointi alkoi standardoitua. Jazz ”kvintetti” ja ”sekstetti” tulivat erittäin suosittuja tähän aikaan. Kvintetti koostui trumpetista ja alttosaksoksista (tai tenorista) päämelodisina instrumentteina, kun taas rytmiosasto (piano, basso ja rummut) huolehti rytmistä ja harmoniasta.
Sekstetti lisäsi pasuunan muodostamaan pohjimmiltaan kolmen torven rivin rytmiosan säestyksellä. Sekstetin poikkeuksellinen melodinen instrumentointi antoi trumpeteille mahdollisuuden lisätä harmonista syvyyttä yhtyeen soundiin. Jokaisella instrumentilla ei ollut vain melodinen ääni, vaan myös osa harmonista rakennetta.
Nykyaikaiset jazz-kombot koostuvat erilaisista instrumenteista – 4, 5 torven kombot ovat yleisiä. Ryhmän kasvaessa nimi ”combo” kuitenkin korvataan nimellä ”banda” tai ”little big band”.
Jazz-yhdistelmä on tarjonnut musiikillisen ja luovan kanavan lukemattomille muusikoille viimeisen 100 vuoden aikana. Jazz-kombot tarjoavat edelleen jazzmuusikoille mahdollisuuden työskennellä yhdessä, ei vain ryhmänä, vaan myös yksittäisinä jazz-improvisaattoreina ääninsä kehittämiseksi. Jazz on, ja luultavasti aina tulee olemaan, täydellinen väline improvisaation taiteen oppimiseen.